Lukuretkiä

Tällä kertaa ajatuksia kirjasta Beth Allison Barrin kirjasta Making of Biblical Womanhood.

Luinpa Barrin kirjan raamatullisen naismallin syntyhistoriasta. Kirja oli mielenkiintoinen vaikkakin paikoin kuivakkaa tavaraa. En totta puhuen ollut kirjan keskivaiheilla ihan varma pystynkö lukemaan sen loppuun. Jatkoin kuitenkin ja kirja muuttui loppua kohden kiinnostavammaksi. Kirjoittaja perkasi Raamattua sellaisella otteella, josta näki, että kirjalla on edelleen suuri painoarvo hänen ajattelussaan ja hän näki kovasti vaivaa löytääkseen siihen uutta ja avarampaa näkökulmaa. Raamatusta repäistyt tulkinnat ovat kerrotun perusteella vahvasti muovanneet hänen elämäänsä evankelikaalisena naisena, äitinä ja vaimona. Tai oikeammin tietenkin rajoittaneet. Barr käy kunnioitettaviin norminpurkuhommiin aihepiiri kerrallaan, mutta kuitenkin sellaisissa raameissa pysyen, että kirjan viimeisin shokeeraavaksi tarkoitettu paljastus on shokeeraava vain sellaisille ihmisille, joille on tärkeää, että kristillinen oppi ajatellaan ja julistetaan justiinsa oikein ja jotka vieläpä muistavat jotain ensimmäisten kristillisten vuosisatojen opin kehityksen käänteistä. Luulen ymmärtäväni, mihin hän pyrkii ja miksi, mutta en kyllä pystynyt itse järkyttymään. Hän kuitenkin oli valmis kirjassaan tuulettamaan fundamentalistisia miltei keskeisiksi opinkappaleiksi nykyevankelikaalisuudessa muokkautuneita käsityksiä naisen paikasta historiallisen tutkimustiedon avulla, hän itse on historian tutkija.

Osioita kirjassa on useampia ja näissä kussakin oma teemansa. Aluksi käsitellään patriarkaalista mallia, jonka kirjoittaja kuvaa olleen roomalainen elämänmalli, jossa talouteen kuuluivat naiset, lapset ja orjat itsevaltaisen pater familiaksen omaisuutena. Tämä siirtyi taustakudelmana Paavalin kirjeisiin malliksi, jota vastaan kirjoittaja kuvaa varhaisten kristittyjen ja Paavalin sanomisissaan oikeastaan olleen. Nimittäin varhaisissa seurakunnissa naisilla oli merkittäviä aktiivisia rooleja, mikä oli vallitseva yhteiskuntamalli huomioiden poikkeuksellista. Lisäksi perhe-elämään tuli opetuksessa seurakunnille miehen ja naisen välille aivan erilaista kumppanuutta verrattuna roomalaisen perheyksikön omistajuusuhdemalliin. Naisten toimijuus ei ollut minulle uutinen, tuntuu kuin tästä olisi ollut puhetta jopa lukion uskonnon tunneilla. Paavalin sanomisia (tai välillä Paavalin suulla sanottuja asioita, viitaten Huotarin ja Mäkitalon kirjaan Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia) olen kuitenkin sadatellut mielessäni monesti, mutta kun niitä ei irroita asiayhteyksistään, niin ei välttämättä tulekaan toisintaneeksi antiikin perhemallia orjineen. Helpottava ajatus sinänsä. Tekstit, jotka näyttävät nykyisen fundamentalistin lukemana yksiselitteisiltä ohjeilta, ovat voineet resonoida aivan eri tavalla alunperin luettuna. Naisten seurakuntarooleja on kuitenkin tietyissä suosituissa englanninkielisissä raamatunkäännöksissä häivytetty kääntäessä taka-alalle esimerkiksi kääntämällä nimet tai toimenkuvat maskuliinisiksi, ehkäpä osittain ihan siksi, että ei ole jossain kohtaa voitu ajatella, että malli olisi varhaisissa seurakunnissa voinut olla erilainen, mitä vaikkapa valistuksen ajan alussa vallinnut englantilainen yhteiskuntajärjestys salli ja osittain siksi, että on mahdollisesti haluttu valita sellainen linja. En ole varma, miten suomalaisissa käännöksissä on eri aikoina toimittu, mutta ne, joissa sukupuoli on miehistetty tuntuivat tutuilta siinä mielessä, että muistan kuulleen näissä yhteyksissä puhutun meillä naishenkilöistä kyllä. Kielet myös toimivat eri tavoin jo vaikkapa ihan persoonapronominien kohdalla.

Kirjassa käydään läpi runsaasti keskiajan kristittyjen naisten elämäntarinoita ja heidän aktiivista toimijuutta, jonka sitten reformaatio pyyhkäisi pois esimerkiksi luostarit sulkemalla ja siirtämällä naisen tiiviisti kodin piiriin ja alkamalla korostaa äidin ja vaimon roolia ja niiden pyhyyttä tai jonkinlaista pyhittymistä ensisijaisesti niiden kautta. Pian tämän jälkeen alkoi teollinen vallankumous, jonka myötä työ siirtyi kodin piiristä muualle ja siinä nainen jäi hellan ääreen miehen lähtiessä palkkatyöhön. Alistumista ja vaikenemista myös alettiin ihannoida jossain kohtaa evankelikaalisessa perinteessä ja nähtävästi varsin tuoreeltaan, sillä esimerkkejä naisjulistajista kirjoittaja on löytänyt 1930-luvulta esimerkiksi. Jonkunlainen kultakausi näillä naisia rajoittavilla opetuksilla näyttää olleen 1900-luvun lopun vuosikymmeninä.

Kotiäitikultin synty oli erityisesti varsin mielenkiintoinen oppi tästä kirjasta, eikä se oikeastaan liittynyt pelkästään Raamatun teksteihin vaan yhteiskunnassa muutenkin esitettyihin ajatuksiin. 1800-luvun alussa työnteon erkaannnuttua kodin piiristä, tieteen korostettua naisten erityisyyttä ja heikkoutta ja kristillisten opetusten korostettua vaimon roolia naisten luontaista hurskautta nämä kaikki sulautuivat yhteen synnyttäen kotiäitikultin. Suomennan seuraavaksi kirjasta suoran lainauksen kotiäitikultin osa-alueista. Barr itse viittaa toiseen tutkijaan, Barbara Welteriin tämän tiivistelmän osalta.

Kotiäitikultin osa-alueet ovat siis:

1. Hurskaus. Naiset ovat luonnostaan uskonnollisempia kuin miehet ja virittäytyneempiä hengellisille asioille. Tästä seuraa, että he ovat miehiä soveltuvampia ohjaamaan lasten hengellistä kasvatusta. Tämä tarkoittaa myös, että naisille tarjottavan koulutuksen tulisi keskittyä kehittämään tätä piirrettä.
2. Siveys. Naiset eivät ole luonnostaan seksuaalisia olentoja. Heidän mielensä ja sydämensä ovat puhtoisempia kuin miesten ja seksuaalisuus on ainoastaan tärkeää vain, koska sen avulla naisesta voi tulla äiti. Naisten tulee peittää itsensä ja heitä pitää suojella seksuaalisilta saalistajilta.
3. Alamaisuus. Naisia ei ole suunniteltu johtamaan. Heillä ei ole johtamiseen tarvittavia henkisiä kykyjä eikä sellaista luonteenlaatua, että he voisivat toimia talouselämässä tai politiikan piirissä. He haikailevat vahvojen miesten johtajuuden perään.
4. Kotielämä. Naisia ei ole suunniteltu työskentelemään kodin ulkopuolella. Teollinen vallankumous siirsi palkkatyön kotielämän piirin ulkopuolelle. Naisten oli määrä pysyä kotona ja hoitaa kotitaloutta sillä aikaa kun mies lähti hankkimaan elantoa kodin ulkopuolelle. Tämä merkitsee myös sitä, että naisten koulutuksen tulisi keskittyä kotitaloustaitojen kohentamiseen.

Raamatullinen nainen ei Barrin kuvauksen mukaan olekaan yksistään Raamatun sivuilta peräisin, vaan on syntynyt valistuksen ajan ajattelijoiden ja tieteilijöiden naisiin liittyvistä ajatuskyhäelmistä ja teollisen vallankumouksen aikana kehittyneestä hierarkiasta reaktiona sosiaalisiin ja taloudellisiin muutoksiin, jotka veivät työn kotielämän piirin ulkopuolelle. Näitä neljään kohtaan kiteytettyjä ajatuksia ei kyllä Raamattu markkinoi. Mutta kun tätä jää mietiskelemään, niin viesti tuntuu muuten aika tutulta ja on helppo löytää siitä käytännön sovelluksia eletystä elämästä ja yhteiskunnasta, seurakunnista nyt puhumattakaan. Se mitä raamatullisena markkinoidaan, on yleensä jotain muuta. Yleensä se on jonkun porukan oma oppirakennelma. Eli eikun talouskouluun ja pätevöitymään pyhäkoulun opettajaksi. Huivinkin voisi varuiksi laittaa päähän.

Barr on tuoreeltaan kirjottanut toisen kirjan ja siinä käsitellään pastorin vaimon roolin syntyä. Saatan ottaa sen jossain kohtaa luettavaksi, sillä tuota ”urapolkua” jossain kohtaamisessa minunkin harteille soviteltiin, vaikka en edes tapaillut yhtäkään pastoria. Näin onneksi sumutuksen taakse ja muistan lähinnä pöyristyneeni, sillä sehän ei näyttäytynyt minään varteenotettavana eläkettä kartuttavana urana kaksikymppisen silmin. Joku järki oli päässä nuorena sentään.