Lukuretkiä

Luin viime vuonna Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin kirjan Sensuroitu: Raamatun muutosten vaiettu historia. Toki piti tarttua nopeasti uusimpaan aihepiirin kirjaan. Ville Mäkipellolta, Juha Pakkalalta ja Raimo Hakolalta ilmestyi juuri opus Jumalan synty: Isän ja pojan kätketty historia. Liikutaan siis jälleen Raamatun historiassa ja tällä kertaa selvitetään suurelle yleisölle Jumalan syntyvaiheet. Ensimmäisestä kirjasta pidin kovasti. Se oli itselle lukukokemuksena ennen kaikkea helpottava. Ajatus siitä, että Raamattu on alusta asti ollut läpeensä poliittinen kirja, sekä monessa mutkassa muuttunut ja editoitu tekstikokoelma on jotenkin itselle huojentava ja selittää paljon. Olen aika varma, että tämän aihepiirin tieteellinen tutkimus on joillekin fundamentalistisille kristityille punainen vaate, ja vastareaktioita jo pelkästään historiallinen lähestymistapa herättänee. Silti jos niin ei voisi tehdä, oltaisiin epärehellisiä ja päädytään hankaluuksiin. Voi nähdä vaikkapa monista raamattupohjaisista lahkoversioista sen, mihin päädytään. Kumpikin kirja on tietokirjatekstiksi hyvin sujuvaa ja helppolukuista. Itselle oma hihhulimenneisyys huomioiden on ihan todella helpottavaa, että kerrotaan taustoja rauhallisesti ja taustoittaen. Se on vapauttavaa siinä mielessä, että tuttuihin teksteihin tulee etäisyyttä ja teksteistä vedettyjen tai aeimmin kuultujen johtopäätösten painoarvo laskee. Ehdottomuudet näyttäytyvät tarkemmin muinaisten tekstien laatijoiden tai niiden nykyisten tulkitsijoiden ehdottomuuksina, monet ristiriiitaisuudet saavat selityksiä ja tekstien mahdolliset tarkoitusperät tulevat läpinäkyvemmiksi. Surullista kaikki tämä on kuitenkin siinä mielessä, että jos joillakin Vanhan testamentin teksteillä on oikeutettu vaikkapa käymään sotaan, niin niitä samoja tekstejä on myöhemmin osattu näppärästi hyödyntää perustelemaan ihan samanlaisia hankkeita eri ajassa ja eri tilanteessa. Mutta voiko toisaalta olla yllättävää, että alunperin läpeensä poliittista kirjaa voi edelleenkin hyödyntää läpeensä poliittisiin tarkoituksiin? Raamattua ei vaan heti mielletä enää kovin poliittisena. Huomionarvoinen poiminta kyseisestä Sensuroitu-kirjasta muuten liittyen myös edelliseen tekstiini Beth Allison Barrin kirjasta on se, että eräs kuuluisa naiset seurakunnassa vaientanut Paavalin nimiin laitettu raamatunjae näyttää olevan jonkun tekstin toimittajan myöhäisempi lisäys ja vaihdellut paikkaa…

Jumalan synnystä sitten. Mitä ajatella siitä? Luin kirjan eilen loppuun. Kirja valottaa taustoja ja Israelin vaiheita, joiden myötä heillä on ollut tarve päivittää käsityksiä jumalista. Historia onkin paljon inhimillisempi kuin ehkä kuvittelisi ja tapahtunut pitkälti vuorovaikutuksessa alueen muiden kulttuurien jumalperheiden ja aatteiden kanssa. Jahvella on ollut huima matka sään jumalasta omnipotentiksi luojaksi. Jäin miettimään kirjan Baal- ja Asera-kuvauksia ja omia assosiaatioitani niihin liittyen. Kuuntelin lapsena Uskollisia ystäviä -äänikirjasarjaa jostain syystä melkoisella innolla. Siinä oli laajalla kattauksella Vanhan testamentinkin kirjoja ja muistan sieltä elävästi kuvauksen Baalia palvovan naapurikansan ja Israelin porukan kisasta, kumman alttarille syttyy ensimmäisenä tuli. Jotenkin tosi paljon enemmän käy järkeen, kun tajuaa, että naapurithan siinä kisailivat kumpi ukkoyli- tai välijumala aiemmin iskee salamalla alttarille. Uskollisia ystäviä -kirjasarja oli kyllä melkoinen näin jälkikäteen ajateltuna, mutta veti alle kouluikäisenä puoleensa kovasti. En oikein tiedä, miten se päätyi meille. Ainakaan mitään lähdekritiikkiä ei sieltä oppinut, kertomusten keskeisimmät jännittävät käänteet kylläkin. Tarinat olivat sikäli turvallisia, että niissä yleensä sankarille kävi hyvin. Moni ristiriitaisuus oli varmaankin siloteltu pois näkyvistä. Tosin kuuntelin muitakin äänikirjoja paljon ja Disneyn hahmot veivät pelottavuudessa voiton, Pahatar Lumikista oli hirveintä ikinä.

Kuuntelin tämän uudemman Mäkipelto & co kirjan ohessa useita osia erästä podcast-sarjaa Genesiksestä Bible for Normal Peoplesta, eli ”Pete Enns ruins Genesis”. Poliittisuus tässäkin tuli hyvin esiin ja liittyy tietenkin myös näihin Genesiksenkin teksteihin. En ollut tajunnut, että tämäkin kannattaisi mieltää israelilaisten eliitin selitykseksi kansalleen siitä, miten tähän on tultu. Legendaltahan se pitkälti on ennestään näyttänyt, mutta suorastaan propagandistiseltahan Enns sai nämä tekstit kuulostamaan. Tutut hahmot onkin satoja vuosia jälkikäteen luotu luonnehtimaan vaikkapa naapurikansojen alullepanijoita mahdollisimman epäedullisessa valossa heijastellen kuningaskunnan poliittisia käänteitä. Luultavasti se on ollut sisäpiiriläisille aikanaan ihan selkeää, mistä tässä puhutaan. Jep jep. Onneksi ei tarvitse olla fundamentalisti. Ehkä vähän sama, jos Kalevalan hahmojen seikkailujen pohjalta yritettäisiin luoda uskontoa. Kansakuntaa toki on sillä täällä koitettu rakentaa. En ole koskaan kuitenkaan tavannut sellaista tyyppiä, joka koittaisi kajauttaa Kalevalalla päähän moraali- tai ihmissuhdekysymyksissä. ”Ei saamari, nyt kosit kalevalamitassa!” Pam!

Jumalan synty -kirjan loppu oli minusta yllätys. Kuitenkin se on tietokirja ja hyvin pitkään se sellaisena pysyykin. Lopussa paljastuu tarkempi agenda. Agenda ei mielestäni missään nimessä ole huono, sillä tekstien ja uskomusten taustojen selvittäminen tekee meille hyvää ja voi tuulettaa ummehtuneita käsityksiä ja avartaa ajattelua, mutta mielestäni lopussa haastatellut tai luonnostellut nuoret tulivat esimerkeiksi hieman puskista. Melkein loppuun asti oltiin pysytty asiapitoisella ja akateemisella linjalla ja sitten vasta lopussa selviää, että oltiinkin myös liikkeellä henkilökohtaisemmalla tai ajankohtaisemmalla agendalla. No yksityinen on poliittista jne. Hengellisen väkivallan teemaan lopussa siis hypähdetään lyhyesti ja toki ymmärrän miksi asia tulee tässä kontekstissa esiin, mutta kyseessä on mielestäni niin merkittävä asia, että se ansaitsisi huomattavasti laajemman käsittelyn, mitä eksegetiikan puitteissa ehkä voidaan koittaa tarjota. Viesti lukijalle kuitenkin lienee se, että ryhmien tiukoilla raamattukäsityksillä saadaan aikaan vahingollista jälkeä ja niillä voidaan perustella ja saada aikaan hengellistä väkivaltaa.