Lukuretkiä

Välillä vähän muuta! Odotin mielenkiinnolla Topi Borgin Normaaliusrodeon ilmestymistä, sillä Kirjolla -sarjan perusteella odotin hänellä olevan paljon mielenkiintoista sanottavaa. Pääsin tällä viikolla lukemaan hänen esikoisteoksensa, enkä joutunut yhtään pettymään. Kirja on osuva, hauska ja tunteita herättävä. Kirjaa on kyllä minusta hieman vaikea luokitella. Se on varmaan ennen kaikkea elämäkerta ja kasvutarina, mutta kuitenkin myös aika varteenotettava elämäntaito-opas nykyaikaan olematta kuitenkaan self help -osaston kirja yhtään. Se on teeskentelemätön ja tarjosi terävää analyysia työelämästä, yhteiskunnasta ja ennakkoluuloista. Ammatillisesti kiinnostavaa luettavaa itselleni olivat erityisesti kirjoittajan omakohtaiset kokemukset erityisluokalla ja lapsuusajan kuntoutuskuvioissa ja toisaalta se, miten hän pohti ammatinvalintaa. Kirja toi hienosti esiin myös sen, miten iso merkitys on läheisten ja kouluympäristön lämpimällä ja pitkäkestoisella tuella erityishaasteiden kanssa elämisessä ja oman paikan löytämisessä. Erityisen nautinnollisia kohtia puolestaan olivat oivaltavat ja suorasukaiset kuvaukset rakennusalan työkulttuurista ja sen vertailu kaupan työkulttuuriin. Anime- ja manga innostuksen avaaminen oli myös kiinnostavaa, koska olen pohdiskellut sitä, mikä siinä toisille on niin vetoavaa.

Kirja voisi mielestäni olla oikein hyödyllistä lukemista parikymppisille omaa paikkaa etsiville nuorille. Lisäksi monien nepsy-lasten vanhempien lukulistalle kirjan soisi päätyvän, sillä kyllä se luo toivon näkökulmaa tulevaisuuteen ja voi auttaa ymmärtämään sitä, miten autisminkirjolla oleminen arjessa voi vaikuttaa arkisiin asioihin ja miten sitä voisi huomioida. Löytyypä teoksesta myös ihan konkreettisia ohjeita terveellisiin elämäntapohin, netti- tai someriippuuvuuteen, taloudenpitoon ja siihen, miten tulee toimia työelämässä, miten harjoitellaan sosiaalisia taitoja, etsitään ystäviä ja mikä merkitys on ystävyydellä ylipäänsä on. Lisäksi löytyy syvällisiä kannanottoja luontosuhteen merkityksestä ja pohdintaa, miten elää ilmastonmuutoksen herättämän ahdistuksen kanssa. Kaikki nämä ovat todella relevantteja teemoja tähän aikaan, mutta tulevat esitettynä ilman ylemmyydentunnetta tai pyrkimystä neuvoa muita, sillä samalla hyvin tulee ilmi, miten moni asia on kantapään kautta tullut omakohtaisesti opittua. Joukossa on paljon hienosti kiteytettyjä ajatuksia, joista voisi tehdä mietelausepostikortteja, magneetteja tai vaikka t-paitoja, jos haluaisi. Kaiken kaikkiaan melkoisen laaja pläjäys tämä esikoisteos. Voi miettiä, kuinka monella neurotyypillisellä ihmisellä riittäisi pokka sanoa näitä kaikkia asioita näin selvästi, vaikka niin ajattelisivatkin. Lopuksi vielä on sanottava, että kirjan nimi on mielestäni osuva ja kuvaa hyvin sitä, minkälaisessa höykytyksessä neurotyypillisten ihmisten ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa voi joutua neurokirjon ihmisenä ratsastamaan. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seuraavaksi, vaikka toki tasaisen arjen arvostajana itsekin ymmärrän, jos lopulta säännöllinen päivätyö ja arkirutiinit vievät voiton.